Tuttu mies palaa “Tolsalle”

By 14/08/20202020, Uutiset

Samuel Mahlamäki pelasi FC KTP:ssa kaudella 2018. Lauantaina hän palaa tutulle Arto Tolsa Areenalle Vaasan Palloseuran paidassa. Mahlamäki povaa ottelusta tasaista ja itselleen tunteikasta.

OTTELUENNAKKO: FC KTP ja Vaasan Palloseura kohtaavat jalkapallon Ykkösen kärkikamppailussa Arto Tolsa Areenalla lauantaina kello 16. Kahdeksan kierroksen jälkeen AC Oulu johtaa sarjaa, mutta heti sen takana tiiviissä tuntumassa tulee puolenkymmentä haastajaa, joiden joukkoon lauantain otteluparikin kuuluu.

Vaasan bussissa Kotkaan matkaa myös Tolsa-areenalla entuudestaan tuttu kasvo. ”Vepsun” puolustaja Samuel Mahlamäki (24) pelasi FC KTP:ssa kaudella 2018. Mies odottaakin mielenkiinnolla tuttuun ympäristöön palaamista.

Tällaisissa kohtaamisissa, joissa vastaan tulee vanhoja pelikavereita, on varmastikin hieman erilainen tunnetila, Mahlamäki arvelee.

Hänellä on Kotkan ajasta pelkästään hyviä muistoja.

Satamakaupunki oli mukava elinympäristö ja seura ammattimaisesti johdettu. FC KTP:n tavoitteetkin ovat kunninhimoiset. Minulla on siellä myös monia hyviä kavereita. Harmi vain, etten onnistunut lyömään itseäni pelaajana läpi ja jouduin jatkamaan matkaa.

Mahlamäki pelasi viime kauden AC Kajaanissa, ja nyt on osoitteena Vaasa. VPS:ssa laitapakki on ollut mukana kaikissa kahdeksassa tähän mennessä pelatussa matsissa.

Fiilikset ovat hyvät. Tuntuu että olen löytänyt paikkani tässä joukkueessa, Mahlamäki selvittää.

Vaasan Palloseura putosi viime kauden päätteeksi Veikkausliigasta. Mahlamäki vakuuttaa, ettei Pohjanmaalla suinkaan operoida sammutetuin lyhdyin.

Kyllä täällä on vakaa halu palata pikaisesti pääsarjaan. Totta on, että meidän esityksemme ovat ollet hieman ailahtelevia, mutta mitäänhän ei ole vielä menetetty. Olemme tulossa vasta puolimatkan krouviin, ja pelejä on riittävästi jäljellä, huomauttaa Samuel Mahlamäki.

Mahlamäki on Lahden Kuusysin kasvatti ja hän on edustanut FC KTP:n, AC Kajaanin ja VPS:n ohella muun muassa PS Kemiä liigassa. Miehellä on eksoottinen tausta. Koko nimi on Samuel Mahlamäki Gamacho, ja tuo loppuosa tulee kuubalaisen äidin perintönä.

Pelimiehellä on perhetaustoista johtuen kahden maan, Suomen ja Kuuban, passsit. Urheilu-uraankin se on vaikuttanut.

Silloin Kotkan kaudella sain kutsun Kuuban maajoukkueleirille, ja olin pari viikkoa Havannassa. Virallisia maaotteluja ei sillä reissulla tullut, mutta harjoitusmatsin me kyllä pelasimme. Jälkeenpäin ei siltä suunnalta ole kuulunut, mutta olen kyllä valmis, jos uusia kutsuja tulee, Mahlamäki toteaa.

Samuel Mahlamäki ei lähde arvuuttelemaan, viekö Vepsu Tolsalta pisteet mukanaan. Kotkan reissulle hän on kyllä varannut tuliaisia mukaansa.

Tiedän, että ”Ritsi” (FC KTP:n joukkueenjohtaja Esa Vilkki) odottaa minulta sitä kuubalaista sikaria, jonka olen joskus luvannut. Vanhalle kaverille tiedoksi, että nyt se on tulossa, Mahlamäki naurahtaa.

Kotkassa vietetään lauantaina KTP:n jalkapalloilun perinnepäivää. Siksi onkin osuvaa, että Areenalla kohtaa kaksi perinteistä seuraa. Kotijoukkue on 93-vuotias ja vierailija vieläkin vanhempi. Vaasan Palloseura on perustettu vuonna 1924.

Matkan varrella KTP ja VPS ovat kohdanneet lukuisia kertoa, mutta viime tapaamisesta on vierähtänyt jo jonkin aikaa. Joistakin peleistä ei ole jäänyt jälkipolville juurikaan kerrottavaa, mutta on ainakin yksi kohtaaminen, josta vanhempi polvi supisee vieläkin.

Se oli ottelu Kotkassa syyskuussa 1965 ja sitä luonnehdittiin ”jalkapallokauden skandaaliksi”. VPS oli putoamisvaarassa ja KTP turvallisesti keskikastissa. Ukkossade oli kastellut Urheilukeskuksen kentän, ja tauolla mentiin ”normaalisti” tasalukemissa (2–2).

Toisella jaksolla alkoi tapahtua ”kummia”. Sauli Pietiläinen puski pallon melko vaarattomassa tilanteessa omiin, ja VPS johti 3–2. Aivan pelin viime minuuteilla Pietiläinen kaadettiin rangaistusalueelle, ja erotuomari Wolf Karni määräsi pallon pilkulle.

Yleisön riemuitessa KTP:n pelaajat käyttäytyivät kuitenkin oudosti. He pitivät pitkään palaveria rankkarin ampujasta, ja lopulta Seppo Itkonen ilmoittautui. ”Rieti” veti pallon lyhyellä vauhdilla ronskisti vasemman tolpan ohi. VPS voitti ja alkoi varmistella niillä pisteillä sarjassa säilymistään.

Katsomossa puhuttiin yleisesti sopupelistä. KTP:n pelaajille oli kuulemma maksettu messevät rahat, jos VPS saisi voittaa. KTP:n silloiset johtomiehet puolustautuivat, ettei mistään sopupelistä ollut kyse. Selitykseksi kerrottiin, ettei Arto Tolsa voinut selkävaivaisena ampua rangaistuspotkua, Mauri Nikkari oli hukannut rankkarin edelliskerralla Kuopiossa, ja ”kenttäkin oli märkä, eikä harjoituksissa ollut viime aikoina käynyt kuin neljä-viisi miestä”.

Huono onni, huono kunto, huono kenttä. VPS:kin taisteli sarjapaikastaan, olivat jalkapallopomojen kootut selvitykset.

Erotuomari Karni kommentoi myöhemmin peliä.

En ota kantaa sopuun, mutta jotkut asiat ihmetyttivät. KTP syötti 80-prosenttisesti vastustajille. Rankkarin ampujaa ei ollut millään löytyä. Panin pallon pilkulle, jossa oli lammikko. Sanoin Itkoselle, että saat siirtää taaksepäin kuivemmalle, mutta hän totesi vain, että ”saa olla”. Hän vei voimalla niin kovan kierteen, että minulta oli lähteä housut jalasta. Ei ihme, että meni ohi, selvitti Karni.

VPS säilyi lopulta sarjassa pisteen erolla Upon Palloon (Lahti), joka putosi. KTP:n loppukausi meni penkin alle, eikä senkään putoaminen ollut kaukana. Kotka sijottui taulukossa Vaasan edelle tasapistein.

Oli miten oli! Jos tuossa matsissa tapahtui “rikos”, se lienee jo vanhentunut. Varmaa on, että tästä tarinasta joku aikalainen närkästyy, mutta se on kuitenkin osa historiaa, ja sopinee perinnepäivänä kerrottavaksi. Tietolähteenä on käytetty tunnetun jalkapallohistorioitsijan, Jukka Joutsin arkistoja.

TEKSTI: Matti Järvinen KUVA: Mikko Mäkelä