”Liiganousu on mainio synttärilahja!”

By 18/11/20202020, Uutiset

Näinä päivinä on ollut monta hyvää syytä juoda ”Presidentin sekoitusta” FC KTP:n omista nimikkokupeista. Miesten edustusjoukkue nousi riemukkaasti Veikkausliigaan, ja samalle juhlaviikolle osuvat myös kolmen kovan ktpläis-taustaisen jalkapallomiehen synttärit. Pekka Ihonen, Jouko Alila ja Juhani Haavisto täyttävät yhteensä 220 vuotta.

Liiganousu on aivan upea synttärilahja! Kiitos siitä, FC KTP!

Näin hehkuttaa kotkalainen konkarikolmikko, jolla on yhteensä 220 vuotta elämänkokemusta ja kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia ktpläistä taustaa.

Pekka Ihosen ja Juhani Haaviston 75-vuotispäivät ja siihen vielä Jouko Alilan seitsemänkymppiset osuvat samalle viikolle. Kukin heistä olisi aivan omankin juttunsa arvoinen, mutta nyt syntymäpäivähaastattelut pannaan samaan vihreä-valkoiseen pakettiin.

Tämän jutun otsikon piti alun alkaen olla: ”Kolme miestä, kolme tarinaa”, mutta sitten KTP:n nykyjalkapalloilijat tulivat muuttamaan tekstin kärkeä. Se ei haittaa, ja Ihonen, Alila ja Haavisto hehkuttavat: Kyllä tämä on parasta, mitä futisfanille on pitkään aikaan tapahtunut!

Toisekseen, synttärisankareille on sattunut ja tapahtunut vuosien varrella niin paljon, että olisi ollut väärin pakottaa heitä vain yhteen stooriin.

Pekka Ihosella KTP on ”aina mielessä, aina läsnä”. Aktiiviura seurassa kesti 36 vuotta, ja mies haluaa, että hänet muistetaan ennen muuta juniorivalmentajana.

Pekka Ihonen oli ennen muuta junnuvalmentaja

Aloitetaan Pekka Ihosesta. Hän on paljasjalkainen kotkalainen, joka syntyi Keskuskadun päässä kaupunginsairaalassa.

Todennäköisesti tapasimme Jussin kanssa jo silloin, toteaa Ihonen kuullessaan, että Juhani Haavistokin syntyi sairaalanmäellä neljä päivää myöhemmin.

Ihoselle Kotkan kaupunginsairaala tuli myöhemmällä iällä erittäin tutuksi, sillä mies työskenteli siellä erinäisissä kiinteistöhuollon tehtävissä 50 vuotta ja kaksi kuukautta ennen eläköitymistään 2012.

Pekka Ihonen haluaa itsekin, että hänet muistetaan ennen muuta jalkapallon juniorivalmentajana. Miehen palvelusvuosia KTP:lle kertyi kaikkiaan 36 ja niistä valtaosa juuri nuorten kanssa.

Ihosen elämäntyyli on ollut jäljittelemätön; reipas, rehti ja suorapuheinen, ja se varmasti puri nuorisoonkin. Valmennettavista kasvoi useimmista hyviä jätkiä, jotka ovat pärjänneet pelikentillä mutta myös niiden ulkopuolella.

Omista junnuistani kymmenkunta nousi aina pääsarjatasolle asti. Janne Hyppönen, Marko Härmä, Ari ja Mika Pulkkinen, Petri Vainio, Jukka Vilkki sekä oma poika Petri ainakin, Pekka Ihonen puristaa muistia ja jatkaa: Useimmat heistä ja moni muukin ovat jatkaneet pelaajauran jälkeen jalkapallon parissa. Ja on joukossa yksi ”professorikin”. Jalkapalloilusta väitöskirjan tehnyttä Kolamon Samia tituleerataan Suomen ainoaksi ”futistohtoriksi”, kehuu ylpeä koutsi.

Pekka Ihonen saavutti 12-vuotiaiden D-junnujensa kanssa SM-pronssia 1984. Näillä leveysasteilla se on harvinaista herkkua. Juniorimestaruudet ja muut mitalit menevät yleensä suuriin kasvukeskuksiin ja mahtiseuroille.

Finaaliturnaus Maarianhaminassa sai uskomattoman päätöksen. Olimme pronssimatsin tauolla 0–3-tappiolla Oulun Luistinseuraa vastaan, ja pukukopissa pojat sanoivat, että ”eihän tästä tule enää mitään”. Minä psyykkasin, että ”tuleehan, kun teemme neljä maalia”, ja ne me sitten tehtiin. Voitimme 4–3 ja pokkasimme mitalit pois.

Pekka Ihonen haluaa vielä kertoa, että OLS:n poikia luotsasi nykyinen 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja Juha Malinen, ja joukkueessa pelasivat Mika Nurmela ja Antti Niemi, jotka kuuluvat nyt Huuhkajien valmentajistoon.

Toinen muistorikas vuosi Pekka Ihoselle oli kausi 1988. KTP:lla oli silloin peräti 40 A-junnua, jotka kohtasivat Kymenlaakson piirin mestaruusfinaalissa; KTP ykkönen vastaan KTP kakkonen.

Se oli ensimmäinen virallinen ottelu Kotkan Urheilukeskuksen uusissa iltavaloissa. Oli se aika huikeaa aikaa, kun MyPassa pelasi vastaavassa ikäluokassa sellaisia nimiä kuin Sami Hyypiä, Toni Huttunen ja Mika Hernesniemi, Ihonen toteaa.

Pekka Ihosta näkee nykyään harvemmin jalkapallokatsomoissa, mutta televisio on aina auki silloin, kun sieltä tulee urheilua. Miehen terveys on viime aikoina reistaillut, mutta vanha tuttu sarkastinen huumori löytyy, kun antaa vähän porkkanaa.

Oli meillä tuossa vähän aikaa sitten sukujuhlat, ja joku kannusti minua kirjoittamaan testamentin valmiiksi. Mietin hetken ja pyysin sitten kynää ja paperia, ja alku meni jokseenkin näin: ”JOS minä kuolen, pitää tuhkani sirotella helikopterista Arto Tolsa Areenalle. Ja helikopterin ylilennon kustantavat sukulaiset”.

Että sellainen seuramies…

Pekka Ihonen

o Syntynyt 16.11.1945 Kotkan kaupunginsairaalassa

o Perhe: tyttöystävä/”muusa”, poika ja kaksi lapsenlasta

o Ammattiura: 50 vuotta ja kaksi kuukautta laitosmiehenä, vanhempana ammattimiehenä ja kiinteistönhoitajana Kotkan kaupunginsairaalassa. Jäi eläkkeelle 2012.

o Kasvattajaseurat: ”Rautatienkadun Arsenal” ja Kotkan Kisailijat

o Pelaajaura: pelejä KoKiksessa korkeimmillaan 3. divisioonassa

o Valmentajaura: eri valmennustehtävissä KTP:ssa 36 vuotta; 1980 juniorivalmentajaksi ja vielä 2016 ikämiesjoukkueen vetäjä. Vuonna 1992 kakkosdivisioonajoukkueen päävalmentaja, 1990-luvun puolivälissä useamman vuoden 1. divisoonajoukkueen apuvalmentaja

o Muuta/paras saavutus: D-juniorien (alle 12-vuotiaiden) jalkapallon SM-pronssi valmentajana Maarianhaminan lopputurnauksessa 1984.

Juhani Haavisto (vasemmalla) ja Jouko Alila meritoituivat itsekin jalkapalloijoina, mutta molempien mielestä oli ilo ja kunnia pelata samassa joukkueessa Arto Tolsan kanssa. Haavisto ja Tolsa ovat Suomen cup-mestareita vuoden 1967 KTP:n joukkueessa, ja Alila ja Tolsa tekivät saman tempun vuonna 1980.

Alila teki vuonna 1980 jalkapallohistoriaa

Jouko Alila kävi syntymässä Muhoksella, minne jouduttiin isä-Martin töiden perässä. Kotkalainen ”Joksasta” tuli 2-vuotiaana.

Alilan jalkapalloilijan uraa sävyttivät sattumat, onni ja joskus epäonnikin eli loukkaantumiset. Nuorena miehenä hän haki vauhtia naapuriseura Kisailijoista, kun ”KTP:ssa ei ollut tilaa”. Pelit olivat päättyä jo vähän yli kaksikymppisenä, mutta sitten tuli Mikkelin Pallo-Kissoilta houkutteleva tarjous, josta ei voinut kieltäytyä.

Vieraalla maalla kotkalaisesta kasvoi pääsarjatasoinen pelaaja, ja SM-sarjamatseja kertyi lopulta pitkälti toista sataa.

Pelaajauran huippuhetkiä olivat kiistatta KTP:n kanssa 1980 saavutettu Suomen cupin voitto ja olympiaedustus Moskovan kisoissa samana vuonna, Alila paketoi.

Olympiareissulta on hienoja muistoja.

Pelasimme ottelumme Kiovassa ja Minskissä. Hävisimme alkulohkossamme Jugoslavialle 02, jota sanottiin silloin Euroopan Brasiliaksi, pelasimme Irakin kanssa tasan 00 ja voitimme Costa Rican 30. Minä tein yhden maalin, Tissarin Ape yhden ja Soinin Jokke HJK:sta yhden, Alila tiivistää.

Kisojen aikana pääsin myös Itä-Saksan televisioon. Pelien välipäivänä kävelimme kaupungilla valmentajamme Jukka Vakkilan ja olympiajoukkueen johtoon kuuluneen Matti Ahteen kanssa, kun vastaan tuli tv-ryhmä DDR:stä. Isot pojat määräsivät minut lausuntojen antajaksi, ja sen minä sitten tein, Kotkan poika selvittää.

Minulta kysyttiin muun muassa mielipidettä boikottikisoista. Totesin vain, että minulle Moskovan kisat olivat ihan oikeat olympialaiset joidenkin länsimaiden poissaolosta huolimatta. Pertti Karppinen esimerkiksi souti siellä kultaa, eikä hänen saaavutuksiaan juuri vähätellä näin jälkeen päin.

Olympialaisten aikoihin Jouko Alila teki todennäköisesti suomalaista jalkapallohistoriaa. Hän on ilmeisestikin vanhin A-maajoukkuepaidassa debytoinut suomalaispelaaja – paria kuukautta vaille kolmekymppinen. Edustustehtäviä kertyi lopulta neljä ja niissä tuo yksi maali.

Jouko Alila

o Syntynyt 18.11.1950 Muhos

o Perhe: vaimo, kaksi tytärtä ja neljä lastenlasta

o Ammattiura: työskenteli Kotkan kaupungin liikuntapaikkojenhoitajana, jäi eläkkeelle vuonna 2012

o Kasvattajaseura: KTP

o Pelaajaura: pelasi topparina, keskikentällä ja hyökkääjänä KTP:ssa ja Mikkelin Pallo-Kissoissa 145 SM-sarjan ottelua vuosina 1975–82. Oli voittamassa Suomen cup-mestaruutta KTP:n kanssa vuonna 1980. SM-sarjassa 25 maalia. Ikämiesten jalkapallon Suomen mestari 1987 KTP:n joukkueessa.

o Maajoukkueura: pelasi Suomen miesten maajoukkueessa neljä A-maaottelua ja oli mukana Moskovan olympialaisissa vuonna 1980. Teki olympiaottelussa Costa Ricaa vastaan yhden Suomen kolmesta maalista. Suomi voitti 3–0. Muut maalintekijät: Ari Tissari KTP ja Jouko Soini HJK.

o Valmentajaura: on valmentanut KTP:ta, Peli-Karhuja ja Inkeroisten Purhaa.

o Muuta: pelasi jääkiekkomaalivahtina Kotkan Reippaassa suomensarjatasolla. Kaudella 1969–70 KoRen vastustajia olivat mm. TPS, Jokerit ja HJK (Helsingin Jääkiekkoklubi) Helsingin vanhassa, Nordenskiöldinkadun jäähallissa.

Alila valittiin vuonna 2018 Kotkan Meripäiväneuvokseksi. Meripäiväneuvoksetar tuonna vuonna oli yksi kaikkien aikojen parhaista naisjalkapalloilijoistamme, Helena Vanhanen – KTP-taustainen hänkin.

 

Valkeakosken visiitti antoi Haavistolle paljon

Juhani Haavisto teki urheilu-uran Kotkassa ja Valkeakoskella. Viimeistään KTP:ssa 1967 saavutetun Suomen cup-mestaruuden myötä Haaviston nimi tiedettiin muuallakin Suomessa.

Kun KTP putosi SM-sarjasta 1969, ja Arto Tolsakin lähti ammattilaiseksi Belgiaan, oli minunkin lähtöni väistämätön. Valmistuin insinööriksi keväällä 1970, ja kun Valkeakosken tehdaspatruuna ja tunnettu jalkapallomies Juuso Walden tarjosi työuraa Yhtyneillä Paperitehtailla sekä pelaajauraa Hakassa, oli maisemanvaihto selviö, Haavisto avaa.

Valkeakoskella jalkapalloilu oli aivan oma maailmansa. Siellä kun treenattiin talvellakin, eikä me Kotkassa oltu sellaiseen totuttu. Futiskengät pantiin täällä talteen syksyllä ja kaivettiin esiin sitten taas keväällä.

Vuodet Hakassa antoivat Haavistolle paljon.

Ennen muuta monia hyviä ystäviä. Sain pelata sellaisten huippunimien kanssa kuin Juhani Peltonen, Esko Malm, Matti Paatelainen, Martti Kuusela, Pertti Alaja ja Pekka Heikkilä.

Kotkaan palattuaan Juhani Haavisto oli vielä valmis jatkamaan jalkapalloilua mutta myös kypsä perustamaan nimeään kantavan metallialan yrityksen. Juhani Haavisto Oy elää ja voi hyvin yhä edelleen. Firman vetovastuu on matkan varrella siirtynyt isältä pojalle, mutta Jussi tietää edelleen, mitä Mussalon halleilla tapahtuu.

Juhani Haavisto oli lähellä pääsarjatason koripalloilijan uraakin KTP:ssa. Toni Bärlundin valmentajakaudella kutsu kävi jo SM-sarjamiehistön treeneihin, mutta sitten Kotkan koutsi veti komennon takaisin.

Opiskelin silloin Tampereella, ja kun Toni tajusi, ettei sellainen yhtälö toimisi, niin koripallo jäi.

Juhani Haavisto

o Syntynyt 20.11.1945 Kotka

o Perhe: vaimo, poika ja tytär sekä neljä lastenlasta

o Ammattiura: koulutukseltaan insinööri ja metallitilauskonepaja Juhani Haavisto Oy:n perustaja. Perheyritystä johtaa nyt poika Jarkko. Isä Jussi toimii hallituksen puheenjohtajana.

o Kasvattaseura: Kotkan Reipas

o Pelaajaura: nousi maakuntasarjassa pelanneen Reippaan edustusjoukkueeseen 1965. Pelasi KTP:ssa 1966–69 ja 1975 sekä Valkeakosken Hakassa 1970–74 kahdeksan kauden aikana yhteensä 163 pääsarjaottelua ja teki niissä 12 maalia. Oli voittamassa KTP:n kanssa Suomen cup-mestaruutta 1967 ja Hakan mukana Euroopan cup-voittajien cupissa sen ensimmäisellä kierroksella 1970. Ikämiesten jalkapallon Suomen mestari 1987 KTP:n joukkueessa.

o Maajoukkueura: pelasi yhden maaottelun Suomen miesten maajoukkueessa vuonna 1968 (Norja–Suomi 4–1). 23-vuotiaiden maajoukkueessa edustuksia tuli enemmänkin, ja Haavisto kantoi kapteenin nauhaa mm. Ruotsi-ottelussa.

o Taustavaikuttajaura: on toiminut KTP:n edustusjoukkueen joukkueenjohtajana mm. Pekka Ihosen päävalmentajakaudella ja edustusjalkapalloilun taustaryhmässä.

o Muuta: Haaviston perheyritys on ollut tukemassa KTP:n jalkapalloilua jo usean vuosikymmenen ajan. Pelaajat, valmentajat ja pelivälineiden materiaalikin ovat vaihtuneet matkan varrella useasti, mutta yksi asia on ollut pysyvää Kotkan Urheilukeskuksessa ja myöhemmin Arto Tolsa Areenalla, ja se on kenttäkuulutus: ”Pelipallot tähänkin otteluun on lahjoittanut metallitilauskonepaja Juhani Haavisto Oy. KTP kiittää!”

TEKSTI ja KUVAT: Matti Järvinen