KTP:n joulukalenteri #24

By 24/12/20162016, Uutiset

KTP:n joulukalenteri esittelee tänä vuonna KTP:ssä, Kotkan TP:ssä ja FC KooTeePeessä pelanneita pelaajia vuosien ja vuosikymmenien takaa.

Joulukalenterin viimeisestä ja jouluaaton luukusta paljastuu pelaaja, joka kantoi pelinumeroa 24 aina, kun hän edusti kotkalaisjoukkuetta. Kyseessä on Teemu Turunen, joka edusti FC KooTeePeen lisäksi muun muassa myös norjalaisseura Sogndalia ja ruotsalaista Falkenbergiä.

Turunen vieraili ensimmäisen kerran jo edustusjoukkueen harjoituksissa vuonna 2002 Ismo Liuksen toimiessa valmentajana. Seuraavana vuonna hän olikin jo vakituisesti mukana liigaan nousseen joukkueen mukana, mutta liigadebyyttiä hän sai odottaa vuoteen 2004 saakka.

Liigadebyytti oli lähellä jo vuonna 2003 kotiottelussa FC Hämeenlinnaa vastaan. Vahvistamattomien tietojen mukaan KooTeePeen silloinen pääluotsi Steven Polack pyysi joukkueenjohtaja Harri Vesalaa hakemaan Teemua pois lämmittelystä tehdäkseen pelaajavaihdon. Vesala oli joko kuullut tai ymmärtänyt väärin Polack sanomiset tai sitten yksinkertaisesti luotsilla oli mennyt veljesten nimet sekaisin.

–Olihan se hienoa, että nimenomaan ”Muki” sai liigadebyyttinsä, koska hän oli silloin vasta 15-vuotias, ja harva sen ikäinen pääsee debyyttinsä tekemään. Se oli kyllä hänen ensimmäinen ja viimeinen peli kymppipaikalla. Vuosi 2003 on jäänyt kuitenkin elävästi mieleen, silloin katsoin joukkueen kokeneita pelaajia ylöspäin kunnioittaen ja pääsin hieman pelaamaan keskikesällä pelatussa Leicester-ottelussa, Turunen muistelee.

Vuonna 2004 Turunen pääsi pelaamaan kaikkiaan seitsemässä liigaottelussa, mutta seuraavana kautena hän nousi vakituisesti pelaavien pelaajien joukkoon. Turunen pelasi vielä kaudella 2006 Kotkassa, kunnes siirtyi uusien haasteiden perässä FC Interin riveihin. Jälkimmäisellä Inter-kauden aikana Turunen palasi Kotkaan ja pelasipahan vihreävalkoisissa myös kaudella 2010 Ykkösessä. Peliura päättyi jalkavaivojen sävyttämänä vuonna 2011 FC Lahden paidassa.

Turuselta kysyttäessä mikä ottelu on jäänyt pelivuosilta mieleen ei hän aikaile vastauksensa kanssa.

asti vuoden 2005 kotiottelu HJK:ta vastaan, kun voitimme maalein 5–3. Se oli muuten kokonaisuudessaankin hyvä kausi ja viimeinen kausi, kun sain pelata täysin ilman loukkaantumisia tai oireita vammoistani, Turunen sanoo.

–HJK-ottelussa 14 kentällä käyneestä pelaajasta peräti kymmenen oli kotkalaisia. Jälkikäteen olen miettinyt, että nimenomaan tuo on se juttu, miksi ihmiset haluaa tulla katsomaan jalkapalloa ja viihtymään. Oman kylän pojat peittoaa HJK:n miljoonajoukkueen. Tuossa oli täydellinen harmonia kokeneiden ja nuorten pelaajien kesken, hän jatkaa.

Turusen mukaan kotkalaisen jalkapallon kehittämiseksi ainoa tie on lyödä paukkuja juniorityöhön.

–Kotkalaiset haluavat nähdä kotkalaisia pelaajia kentällä. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin panostaa täysillä junioreiden kehittämiseen. Meillä oli silloin hyvät ikäluokat, mutta mikä estää sellaisten kehittämisen myös jatkossa, Turunen toteaa.

Turunen herätti nuoruudessa ristiriitaisia tuntoja monissa hänen persoonallisilla kommenteillaan. Vuonna 2006 hän viimeisteli kotkalaisten molemmat osumat HJK:n kaatuessa 2–1. TV-haastattelussa Turunen kertoi ottaneen vastuun vapaapotkun laukomisesta sanomalla joukkuekaverilleen menevän pois hässimästä siitä.

–Mielestäni tunne ja persoonat kuuluvat urheiluun. Lisäksi lähdin joka kerta vain voittamaan ottelua ja halusin aina olla kentällä paras, enkä vain lähtenyt yrittämään parasta, Turunen sanoo.

Turunen sanoo tuntevansa peliuransa päättymisen jälkeen olleen etuoikeutettu saadessaan pelata ensimmäiset aikuisten ottelunsa nimenomaan Kotkassa.

–Joukkueessa oli iso joukko valtavan hienoja johtajia, kuten Jussi Kinnaslampi, Kim Liljeqvist ja Tuomo Paakkari. Se heiltä saatu ohjeistus ja esimerkki oli todella tärkeää meille ehkä hieman kapinallisille nuorille. Toivoisinkin tulevaisuudessa, että nykynuoretkin joutuisivat harjoituksissa kokemaan hieman vanhan liiton meininkiä ja joutuisivat menemään epämukavuusalueelle. Se on ainoa tie todelliseen kehittymiseen, Turunen pohtii.