KTP:n joulukalenteri #23

By 23/12/20162016, Uutiset

KTP:n joulukalenteri esittelee tänä vuonna KTP:ssä, Kotkan TP:ssä ja FC KooTeePeessä pelanneita pelaajia vuosien ja vuosikymmenien takaa.

Jouluaatto lähenee kovaa vauhtia ja nyt on aika avata joulukalenterin 23. luukku. Luukusta paljastuu pelaaja, joka edusti koko pelaajauransa Kotkan TP:tä ja FC KooTeePeetä kolmella eri sarjatasolla kaikkinensa kunnioitettavat 278 ottelua. Kyseessä on pääosin pelinumeroa 23 kantanut Vesa Helenius, joka on syntynyt 5. kesäkuuta 1980.

–Pelimäärä on senkin puolesta iso, koska en kärsinyt koskaan isoista loukkaantumisista. Harjoitteluni oli jo nuorena järkevää ja monipuolista, mikä on auttanut kropan kestämisessä, Helenius sanoo.

Helenius muistaa vielä, kun häntä pyydettiin mukaan Kotkan TP:n edustusjoukkueeseen vuonna 1999. Edeltävä kausi oli sujunut Myllykosken Pallon A-junioreissa, mutta siirtyminen aikuisurheilun pariin oli iso askel.

–Olihan se olo kuin pienellä lapsella karkkikaupassa, jossa ei oikein tarkkaa tiedä mistä luukusta karkkeja itselleen lappaa. Oli hienoa päästä mukaan ja silloin tiesin, että juuri tämän takia sitä on jaksanut treenata ja tehdä hommia päivästä päivään, Helenius kertoo.

Alkuun kotkalaisjoukkueen päävalmentaja Hannu Touru pyyteli Heleniusta vain treenivahvuuteen, kunnes hän huomasi, ettei enää ollutkaan tarvetta palata takaisin junioreiden puolelle. Ensimmäisellä liigakaudella Helenius pelasi kahdessa liigaottelussa. Debyytti tapahtui 4. heinäkuuta Turussa TPS:aa vastaan. Kotkan TP kävi hakemassa 3–0-vierasvoiton ja Helenius oli alustamassa paria maalia tullessaan vaihdosta kentälle.

–Muistan, että loukkaantumisten takia meillä ei ollut paljoa vaihtopelaajia mukana. Olihan se jännittävä kokemus, kun tuli komennus kentälle. Huomasin kyllä pian, että nyt on kiva pelata, Helenius kertailee.

Helenius muistaa vuoden 2000 pettymyksenä, sillä mielellään nousukiidossa ollut hyökkääjälupaus olisi jatkanut pääsarjatasolla.

–Menestys on kuitenkin monista asioista kiinni. Siihen riippuu pelilliset, taloudelliset ja joukkuekemialliset asiat sekä onko pelaajilla intohimoa vai ollaanko vain töissä. Kun homma lähtee väärille urille, on sitä vaikea pysäyttää, Helenius huokaa.

Helenius oli valintojen edessä kauden jälkeen. Jatkaako peliuraa Kotkassa Kakkosessa vai lähteäkö hakemaan pelipaikkaa muualta.

–Päädyin sitten jatkamaan Kotkassa, koska aloitin opiskelut ja toki Pasi Rautiaisen tulolla oli oma merkityksensä. Pelikauden 2004 jälkeen olin koulusta valmistumisen jälkeen seuraavan kerran samanlaisessa tilanteessa, mutta kun sain Kotkasta töitä, oli luonnollista jatkaa pelaamista myös täällä. Tällaiset ratkaisut ovat aina monien asioiden summa, Helenius sanoo.

Helenius nostaa monia hetkiä uraltaan huippuhetkiksi. Listalta löytyvät ensimmäiset liigaottelut, sarjanousut Rautiaisen ja Ismo Liuksen johdolla, mutta myös liigaottelut 2003–2008 aikana.

–Silloin oli ilo pelata pääsarjassa, kun Kotkassa oli vahvaa nostetta koko jalkapallossa. Sen pystyi aistimaan kentälle saakka, että tekemisillämme oli merkitystä kaikille katsojille. Siinä syntyi vahva vuorovaikutus, ”Vesku” sanoo.

Peliuransa aikana Helenius sai itselleen lempinimekseen Super-Vesku, mutta mistä tämä myyttistä mainetta lempinimi onkaan saanut alkunsa?

–Kaiketi se on alkujaan ihan läpän heitosta, mutta kun olin yhdessä vaiheessa seurassa monessa eri roolissa. Vedin alku- ja loppuverryttelyjä, teippasin pelaajien nilkkoja, hoidin naprapaatin hommia ja kaikki nämä pelaamisen ohella. Siitä kaiketi tämä Super-etuliite on jäänyt elämään, Helenius järkäilee.