KTP:n joulukalenteri #11

By 11/12/20162016, Uutiset

KTP:n joulukalenteri esittelee tänä vuonna KTP:ssä, Kotkan TP:ssä ja FC KooTeePeessä pelanneita pelaajia vuosien ja vuosikymmenien takaa.

Joulukalenterissa esitellään tällä kertaa pelaaja, joka edusti koko aktiiviuransa ajan kotkalaisjoukkueita KTP:tä, Kotkan TP:tä sekä FC KooTeePeetä. Kyseessä on suurimman osan peliuraansa pelinumeroa 11 kantanut Tuomo Paakkari, joka on syntynyt 6. elokuuta vuonna 1974.

Paakkari nostettiin KTP:n edustusjoukkueen vuonna 1991 silloisen päävalmentajan Czeslaw Boguszewiczin viimeisellä kaudella. Paakkari muistaa yhä ensimmäisen kutsun edustusjoukkueen otteluun.

–Olin kaverini luona pelaamassa tietokonetta, kun isäni soitti sinne ja kertoi, että KTP:stä oli pyydetty mukaan harjoitusotteluun Kultsua vastaan. Luulin aluksi sitä vitsiksi, mutta sitten hain pelikamat ja läksin Ruonalan hallille. Se on jäänyt mieleen siitä ottelusta, että vastustajan maalivahti lanasi minut niin hyvin, että kädessäni on yhä jälki silloisesta hiekkatekonurmikentästä, Paakkari kertoo.

Paakkari lunasti pelipaikkansa Kakkosessa pelanneesta edustusjoukkueesta. Pelinumero 11 tuli Paakkarille vasta sen jälkeen, kun Marko Härmä oli siirtynyt KTP:stä MyPan riveihin.

–Varastin numeron ”Häreltä” ja oli hienoa, että sain pitää numeron itselleni hänen palattuaan takaisin KTP:hen, Paakkari sanoo.

Paakkarin uran huippuhetkiä ovat liiganousut vuosien 1998 ja 2002 päätteeksi. Paakkari nostaa ennen kaikkea vuoden 1998 uran huipuksi.

–Joukkueemme oli silloin todella hyvä. Se oli harmittavaa, miten homma sitten sen jälkeen meni. Jälkikäteen on helppo sanoa, että ”Opa” Smalin olisi pitänyt saada jatkaa valmentajana myös liigassa, Paakkari sanoo.

Liiganousu kaudeksi 2003 varmistui toisten avittamiselle, kun FC KooTeePee oli hävinnyt kaksi viimeistä otteluaan ja joutui viimeisen kamppailun päättymisen jälkeen odottamaan lopputulosta TPS:n ja TP-47:n välisestä pelistä. Kun tieto TPS:n voitosta kantautui kaiuttimista, oli riemu luonnollisesti ylimmillään.

–Meillä oli paikkamme varmistaa liiganousu jo viimeistä edeltävällä kierrosella Torniossa, mutta se koko vierasreissu oli farssi. Kun läksimme aamulla Kotkasta, oli pakkasta jo 11 astetta. Paikan päällä pakkanen oli 15 astetta ja kenttä aivan jäinen. Ei ottelulla olla mitään tekoa jalkapallon kanssa, Paakkari muistelee.

Paakkari pelasi aktiiviuransa viimeiset ottelunsa vuonna 2006 Veikkausliigassa.

–Ajattelin kauden jälkeen, että on viisainta ripustaa nappulat naulaan, koska se oli loppujen lopuksi henkisesti rankkaa pelata aina säilymisen puolesta, Paakkari toteaa.

Tänä päivänä Ruonalan ykkösluokan luokanvalvojana toimiva Paakkari on jatkanut jalkapallon harrastamista.

–Olen pelannut Kirissä alasarjoissa, kun ei sitä osaa olla vain paikoillaan. Sen lisäksi käyn satunnaisesti katsomassa KTP:n kotiotteluita. Onhan tässä ennätetty pyytämään jo nappuloiden valmennushommiinkin mukaan, mutta vielä en sen suhteen ole tehnyt päätöstä, Paakkari kertoo.